Maalauksia


Maalaustaide on yhteydessä olemisemme syvimpiin juuriin ja alkuperään: tunteisiimme, älyymme ja tuntemuksiimme. Maalaaminen on oma, itsenäinen toimintonsa, taiteilijan jatkuvasti kehittyvä kyky nähdä.

Näkeminen, ajattelu ja tunteminen ovat kesyttömiä ja vailla järjestystä kunnes ne ovat saaneet näkyvän muodon. Elämänvoima ja halu tehdä näkyväksi ohjaavat taiteilijaa muodon antamisessa.

Taiteilija on alasti sen edessä, mille hänen on annettava muoto, kykenemättömänä tukeutumaan muuhun tietoon kuin maalaustaiteen perinteisiin.

Kohtaamalla vieraan ylitämme omat rajamme ja kykenemme luomaan elämässä.

Elämän tarkoituksen ymmärtäminen tuo esiin olemassaolon merkityksen; järjestys luo muodon rakenteelle.

Muodon antaminen on toimimista, pohtimista, tilaa ja aikaa jäsentävän rakenteen tarkastelua, jonka kautta oma itse tulee näkyväksi.

Kosketus paljastaa suhteen muotoon, ja sommittelusta voi lukea vastauksen olemisen loputtomaan monikerroksisuuteen.

Muoto merkityksen ruumiillistumana sijoitetaan kuvaan tietoisena sen tilallisesta merkityksellisyydestä.

Vastuu luodusta aineellisesta todellisuudesta ja toisen vapauden huomioon ottaminen on keskeistä.

Ajan virta kasaantuu värikerroksiin, jotka pitävät sisällään niin nykyhetken kuin menneisyyden.

Halu tehdä järjestys näkyväksi vetää syvyyksiin, mutta pinta toimii tasapainottavana voimana.

Kuvatilan laajenemiset ja etääntymiset ympäröivät näkymättömän yhtenä kuvapintana.

Kauneus on ainutlaatuisuutta, täydellisyys voimien tasapainoa.

Toisilleen vastakkaiset elementit tulevat kokonaisuudessa yhdeksi.

Maalaustaide piirtää itse omat polkunsa, joita seuraamalla sitä voi myös ymmärtää.

Muutos antaa mahdollisuuden nähdä ja tutkia syvemmältä.

Saksasta suomeksi kääntänyt Sointu Fritze.